Muistelmia erään rallikuskin uran alkuajoilta
NOKIA-RALLISSA 1985 TOMMI MÄKISEN KANSSA
Tämä kertomus on aloitettava siitä, kun VaToSUA:laisille autosuunnistuksen
harrastajille Ritva ja Tommi Jousiselle ilmaantui jonkin autokaupan yhteydessä
rallikäytössä ollut vm. 1970 1-ryhmän Fiat 850 Special ralliauto AXD-31. Auton
oli rallikäyttöön rakentanut ja AKK:n katsastuskortin siihen hommannut v. -81
helsikiläinen Ele Hyrske, tunnetaan nykyisin tuolta ratakisojen puolelta.
Autosta oli tarkoitus tulla Ritvalle, tuoreelle naisten luokan
Suomenmestarille AS-käyttöön kisa-auto, mutta suunnitelmien muuttuessa auto
jouti heiltä myyntiin. Kuinka ollakaan tarjosivat sitä allekirjoittaneelle
jolla jo oli muutaman vuoden kokemus paristakin ”kasipätkästä”. Kun vielä
80-luvun rallihuippu Mikael Sundström oli autoliikkeen pihalla auton testannut
(-kaato oli lähellä kertoi Ritu) ja hyväksi havainnut, alkoi rallipelin
hankkiminen kiinnostaa tosissaan. Olipa Ritu ehtinyt jo auton ylimaalata
hempeän violetin väriseksikin. Kun hintakin tuntui sopivalta meikäläiselle ja
kun Ritu vielä tarjosi koeajomahdollisuutta tulevassa Ylöjärvi-rallissa, niin
olihan se pakko lähteä kokeilemaan miltä se kovaa-ajaminen oikein tuntuu kun ei
ole vastaantulijoista pelkoa.
Tavallaan siis testimielessä tuli lähdettyä kuskina tähän ensimmäiseen
rallikilpailuun. Kartturina oli tullut istuttua jo muutamassa kisassa, joten
ralli ei sinänsä aivan outoa puuhaa ollut. Myös kakkoseksi lähteneelle Pekka
”kottara” Järviselle Ylöjärvi-ralli oli debyyttikisa. Kilpailu sujui meiltä
muuten mukavasti, mutta jostain syystä kaikki tiestä irronnut pöly löysi
tiensä auton sisälle, joten olo oli kuin pölynimurin pölypussissa. Maaliin
kuitenkin tultiin ja tulipa tutustuttua reitillä erikoiskokeena olleen
kuuluisan Pengonpohjan ek:n äkkivääriin mutkiin ja ylityksiin oikein
aitiopaikalta tuulilasin takaa. Auto toimi kuin ”junan vessa” ja tuntui
kilpailukykyiseltä luokassaan. Niinpä sitten tämän kokeilukisan jälkeen tuli
tehtyä kaupat tästä ns. ”oikeasta” rallipelistä.
-lisää treeniä
Kun nyt kipinä rallin ajamiseen oli virinnyt, tarjoutui kohta yllättäen
tilaisuus myös Urjalan pienoisrallin ajamiseen. Hyökin veljekset Juha ja Antti
olivat kisaan (Escortilla?) ilmoittautuneet, mutta poikien auto rikkoutui juuri
vähän ennen kisapäivää. Niinpä sitten tehtiin kisan ilmoittautumispaikalla
lähtöluetteloon sekä auton vaihto että kakkoskuljettajan vaihto. Kun rallissa
I-kuski ja II-kuski voivat vaihtaa tehtäviä, tarjoutui näin tilaisuus päästä
pöllyttämään Urjalankin ralliteitä. Kisa meni hyvin sikäli, että auto toimi
hyvin ja ojien välissä pysyttiin, vaikka edellälähteneen pölypilvessä ei latua
tahtonut aina erottaa. Hyvä niin, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa
Vammalan Kaltsilassa rallisprint, johon oli tullut ilmoittauduttua mukaan tällä
”uudella” kisapirssillä.
Nyt kun kaksi rallia oli jo lyhyen ajan kuluessa takana, täytyi tietenkin saada
tätä ajamisen herkkua lisää vielä jostain lähiseudun kisoista. Kalenterista
löytyi Nokialla ajettava, oikein Kansainvälinen ralli lokakuun puolivälissä. No
eihän sitä nyt sentään KV-luokkiin, mutta samassa rallissa ajettiin myös oma
junnujen kilpailu. Sinne tietenkin ilmoittautuminen sisään. Kartturiksi
lupautui itsekin rallia Volvolla ajanut Timo Hänninen. Tosin Timolle piti ensin
käydä Fiatin kulkua etukäteen esittelemässä jossain Ohtisten suunnan
pikkuteillä.
-kisamatkalle
Kilpailupäivä koitti sitten syksyisen sateisena, joten luvassa oli kurakeliä
sateen pehmittämillä erikoiskokeilla. Kun lähtönumerommekin oli sieltä
osallistujalistan loppupäästä, ei hyväpintaisista teistä tarvinnut juuri
uneksia. Se ei intoa haitannut, sillä periaate oli ajaa kisa maaliin ”varman
päälle” vauhtia pitäen. Ja muutenkin. Edes huoltoa ei hankittu reissulle mukaan,
vaan lähdettiin ”tankki täyteen ja menoksi” periaatteella kisaan. Ensin oli
aikomus ajaa matkatkin Nokialle ja takaisin pelkästään kisa-autolla, mutta
Timppa lähti kuitenkin Golfillaan varmuuden vuoksi reissuun. Jos vaikka jotakin
tapahtuisi niin olisi ainakin hinauskyyti kotiinpäin varmistettu. No, siinä
sitten kohti Nokiaa perätoukuria minä edellä ja Timppa perässä. Jossakin
Pirkkalan kohdalla sitten alkoivat reissun vaikeudet kun repsikanpuoleinen
pyyhkimen sulka varsineen päätti jäädä kyydistä pois. Ei hätiä mitiä,
sillä jäihän toinen pyyhkijä vielä peliin mukaan. Eihän Timpan tarvi eteensä
mitään nähdäkkään! Mutta mitä hittoa! Rajasalmen sillan jälkeen Nokialle
käännyttäessä kuului konehuoneesta pahaenteinen kolahdus ja punavalot
kojelaudassa pläjähtivät palamaan ja kone sammui. Onneksi Timppa tuli perässä
ja niin pantiin Fiatti köyden jatkoksi loppumatkaksi Nokialle.
Mitäs nyt tehdään? Funtsattiin jättääkö peruutusilmoitus heti? Vaan eihän sitä
mitään peruutusilmoituksia vielä jätetä! Kun oli intoa enemmän kuin ymmärrystä
niin ei muuta kun ilmoittautumaan kilpailutoimistoon katsatuspaikalle Nokian
Nesteen huoltoasemalle. Hiukan epäilytti, mahtaisiko Fiat läpäistä katsastusta
kun moottori ei käynyt ja työntämällä piti liikutella. Onneksi siihen aikaan ei
mittailtu ääniä leimalla, muuten olisi kisa stopannut siihen. Auto kuitenkin
hyväksyttiin ja työnnettiin ulos katsastuspaikalta. Nyt oli aikaa tutkailla
mikä konetta oikein vaivasi, sillä katsastuksen jälkeen oli ”luppoaikaa”
viitisen tuntia ennen starttia.
-vikadiagnoosi
Siinä sitten ihmeteltiin mihin vikaa pääsisi tutkimaan. Taivasalla vesisateessa
ei oikein kiehtonut. Teboilin kahviossa kahvitellessa tuli mieleen kysäistä
huoltiksen omistajalta lupaa huoltohallin käyttöön. Omistajahan lupasi,
ja niin sitten hinaamaan kilpuri Teboilin halliin. Jopa firman haalareita ja
työkaluja saatiin käyttää rempassa. Kauaakaan ei mennyt kun diagnoosi oli
tehty. Fiatin kampiakseli oli poikki. Se siitä sitten! Nyt oltiin jo melkein
valmiita jättämään kisan keskeytysilmoitus. Siinä kiroillessa tulin
maininneeksi, että siellä olisi käyntikuntoinen Specialin moottori Jousisen
maalausverstaan lattialla. Jousiset olivat nimittäin hankkineet varaosiksi
Viialasta Tynkkysen Ossin vanhan Specialin ja ehtineet sen jo purkaakin.
Paikalle oli ilmaantunut tilannetta ihmettelemään myös Puron Sakke Lempäälästä,
autourheilu- ja tekniikkamies henkeen ja vereen. Sakkehan tuumasi oitis että
sehän on saatava äkkiä tänne! Aikaa koneen vaihtamiseen olisi aivan tarpeeksi.
Vähän siinä pähkäiltiin jotta onkohan tuo ihan luvallistakaan katsastuksen
jälkeen vaihtaa moottoria. Mutta sattui sitten paikalle myös juniorikilpailun
valvoja Saarisen Jukka, oman seuran miehiä muuten. Häneltä kysymään miten on?
Senkus vaihdatte tuumi Jukka, joten sotasuunnitelman tekoon kun oli kerran
valvojalta lupa. Pari puhelinsoittoa Jousiselle ja Hyökin veljeksille.
Sovittiin että veljekset tuovat moottorin Nokialle pikatoimituksena.
Ei muuta kuin hommiin. Sillä aikaa kun konetta koskista vartoiltiin, irrotettiin
Timpan kanssa sökö moottori kilpurista pois. Eikä kauaakaan tarvinnut odotella
kun Hyökin kiitokuljetus saapui. Sitten vaan kaikki toimivat apulaitteet
risasta koneesta vaihtokoneeseen ja kone paikalleen. Uudet öljyt sisään ja
muutaman starttauksen jälkeen käyntiin. Kävikin jopa kohtuullisen mukavalla
äänellä. Aikaa omaan lähtöömme jäi vielä ruhtinaalliset puolisen tuntia, joten
sitten vain käsipesulle, ajopuku päälle ja lähtöön ja kohti ensimmäistä EK:ta.
Kone tuntui käyvän ja vetävän yllättävän hyvin. Totta kai, olihan se vanha
kilpurin moottori!
-5-4-3-2-1-aja!
Ja sitten nilkka suoraksi ja menoksi. Hyvin tuntui kulkevan. Hauskaa riitti noin
yhden kilometrin verran. Sitten veto hyytyi tykkänään. Samalla näkyi
peruutuspeilin kautta pimeydessä liekkien loimotusta konepellin rakosista.
Äkkiä ulos autosta, ja Timppa sammutinpullon kanssa hommiin. No sammuihan se,
mutta sähköpiuhat ehtivät sen verran kärähtää että toivoa jatkamisesta ei
ollut. Palon syykin selvisi -kaasuttimesta irronnut polttoaineputki. Se siitä
sitten. Nyt vasta oli pakko heittää pyyhe kehään. Sitten ihmettelemään millä
päästä täältä pimeydestä Nokialle hakemaan Timpan Golfia. On siitä isosta
lähtönumerosta joskus hyötyäkin, sillä ei tarvi pätkän purkamista kovin kauan
odotella. Sattui siinä lähellä olemaan sulkumies, joka oli menossa Nokialle ja
suostui ottamaan Fiatin hinaukseen. Ja sitten Timpan Golfilla taas köyden
jatkona kohti Valkeakoskea.
Ai niin. Siis mitenkä se otsikossa mainittu Tommi Mäkinen tähän juttuun liittyy?
No siten, että junioreiden yleiskilpailun samaisessa Nokia-rallissa voitti muuan
Puuppolan poika Tommi Mäkinen. Hänen ralliuransa eteni vuosien mittaan
moninkertaiseksi Maailmanmestariksi saakka. Mutta tuskin Mäkisen Tommin 1985
Nokia-ralli oli lähellekään niin mieleenpainuva ja tapahtumarikas kuin meidän
rallireissumme. Me taas todistimme Murphyn lain paikkansapitävyyden: Jos joku
asia voi mennä pieleen niin se myös menee!
Debyyttikisa Ylöjärvellä 1985.
AXD-31 viimeisessä rallikisassaan Vilppulassa 2006. Pelkääjän paikalla Anssi Koskinen.
Näin muistelee: Arvo Etelä
—————————————————————————-
PS.
Tommi Mäkisen Nokia-rallin voittoautosta Escort RS:stä löytyy kuvia ralli-netin
foorumilta sekä jargon.kuvat.fi-sivuilta. Oli nähtävänä Lahden Classic
Motorshow-tapahtumassa. HEC-853 oli ollut Minna Sillankorvan vanha kisa-auto.
Liki 30 vuoden latosäilytys on jättänyt jälkensä vanhaan voittaja-autoon.